sunnuntai, 26. lokakuu 2008
26. Kellarissa kuhisee
Silas joutui valehtelemaan pomolleen saaneensa flunssan, jotta voisi jäädä kotiin huolehtimaan nuorimmaisistaan Colinista ja Kennethistä, sillä lastenhoitajaan ei ollut varaa.
Iltapäivällä Karolyn toi ilouutisen. Hän oli saanut ekan kymppinsä, mutta isukki ei tainnut huomata.
Myöhemmin aikaa vietettiin leppoisasti tv:tä katsellen sukulaislasten kanssa. Tai toisin sanoen Silaksen serkkujen kanssa. =D
Seuraavana päivänä Silas joutui rahan puutteessa lähtemään töihin, joten piti soittaa lastenhoitaja-palveluun. Lapsilla oli ilmeisesti aika huono maine, sillä yhden sijaan hoitajia saapuikin kaksin kappalein. Seuraukset olivat tietysti tavallistakin raivostuttavampia, sillä nyt lapset joutuivat tuplapakkosyöttöön ja sen lisäksi heistä vielä riideltiin.
No, mummeleista selvittiin ja nyt oli Colinin aika kasvaa.
Kukaan ei tullut katsomaan, mutta iloinen hän silti oli.
Tyyli ei tietysti kelvannut ja hänestä tuli pikku emofruittarimikälie.
Pinnasänkykin jäi Colinille melko ahtaaksi, joten pienillä varoilla tehtiin tällainen kammari, johon myöhemmin muuttaisi myös Kenneth.
Samalla kertaa uudistui myös Camillan huone.
Samana iltana oli myös Kenin synttärit.
Värikkäiden tilpehöörien seasta poksahti pinkkiin pukeutunut afropoika ja tyylinvaihdos oli hänelläkin edessä.
Huono ja ainoa lähikuva, koska vapaa kamera bugitti ja pyöri ja helui minne sattui, joten osa kuvista nyt on vähemmän hyviä. Ken onkin täydellinen kopio Colinista lukuunottamatta kulmakarvoja.
Ja taas Silas huijasi pomoaan ja tällä kertaa hän eläytyi niin kovin, että onnistui katkaisemaan kaikki vasemman kätensä sormet! Miten tuo lastenhoito nyt mahtaisi onnistua?
Kenillä on muuten isovanhempien vanha huone käytössään.
Jälleen kerran vietettiin synttäreitä. Tai siis Camilla vietti yksin vessassa.
Tytössä on aika paljon samaa näköä kuin (jos kukaan edes muistaa=D) Ronanin siskopuolessa Riverissä.
Silas yritti kovasti opettaa Keniä sanomaan edes "isin", mutta poika ei ollut yhtään juttelutuulella ja tuijotteli vain muualle.
Taas tehtiin tunnollisesti läksyjä niin kuin aina.
Samaan aikaan Kenneth rutisti Aslanista ilmat pihalle. Jos joku nyt ihmettelee niin viime osassahan kissat vietiin pois, mutta jostain syystä Aslan jäi jälkeen.
Camilla oli paljon kivempi opettaja kuin iskä, joten hänen johdolla Kenneth oppi tarpeelliset taitonsa.
Silas sai siis hengähtää hetken, joten hänpä kutsui ystävänsä Eleonooran kylään., mutta mitäs siellä keittiössä puuhattiin?
Tai porealtaassa... Eipä ole ainakaan miestä säädyllisyydellä pilattu.
Neitokainen oli vielä aamullakin kylässä ihailemassa lampea ja sen asukkaita.
"Onpa tämä kaunis paikka... Tuolla lammessa asuu varmasti sammakoitakin, joista saisi varmaan hyvää kutua! Olisikohan Silas jo valmis...hmm..." Eleonoora mietti ääneen samalla kun yritti narrata kaloja.
Hetkeä myöhemmin Silas tuli ulos. Eleonoora kiirehti nurkan taakse ja langetti mieheen loitsun. Silas näki hetken tähtiä ja yksisarvisia ja tunsi outoa kihelmöintiä ja...
Yhtäkkiä hän huomasi olevansa hattu päässä ja samanlaisessa pitkässä kaavussa kuin Eleonoorakin yleensä.
"Vautsi! Olenko mä velho?" Silas huudahti.
"Et, vaan noita. Käsikirjassa sanotaan, ettei velhoja ole olemassakaan. Niitä on vain saduissa." Eleonoora kiirehti vastaamaan. "Mutta saat vielä lahjan. Kas tässä, loitsukirja, noidankattila ja taikasauva."
"Oho...kiitti..."
Ensimmäiseksi Silas yritti loitsia postilaatikon syömään kaikki laskut, mutta sai aikaan vain ukkosmyräkän.
"Kuule," Eleonoora aloitti "jos haluat, niin on mahdollista vielä perua tämä. Ostat vain pullon vastalientä minulta tai joltain muulta noidalta."
"Kiitti mutta, oon aina halunnut olla... No, noita. En vaan koskaan kehannut kysyä sulta. Kiitos, että teit musta noidan." Silas sanoi.
Viimein hyvästeltyään Eleonooran Silas vei noitakamppeensa kellariin ja huomasi luultavasti Steveltä jääneen nuorennuslitkun. Hän tiesi olevansa enää muutaman päivän päässä vanhuudesta, joten hän päätti ottaa huikan jos toisenkin.
Kun iskä oli kellarissa juomassa(=D), Kenneth päätti kasvaa.
Iloinen poika hänestäkin tuli.
Ja aika söpö myös.
"Katotaanpas, kuukiviä, lohikäärmeensuomuja, taikapölyä, liskon silmämunia..."
"Muahahhahhahhaaa!"
Ja niin pallomahamme sai ylennyksen.
Mutta voi ei! Eleonoora oli kaikessa rauhassa uimassa kun hän yhtäkkiä rupesi heiluttelemaan käsiään ja huutelemaan jotain epämääräistä. Ja kaiken lisäksi altaassa oli tikkaat ja kaikki. Eikö hän osannutkaan uida?
Silas kiirehti auttamaan, mutta Viikatemies ehti ennen häntä. Silas yritti anoa armoa rakkaansa puolesta, mutta turhaan. Viikatemies ei antanut siihen mahdollisuutta.
Mitään ei ollut enää tehtävissä. Hän oli nyt poissa.
Kukaan Eleonooran sukulainen ei ilmaantunut hakemaan uurnaa, joten Silas päätti jättää hänen hautakivensä omalle pihalleen.
Voi Silas-rukkaa. Hän oli menettänyt jo niin paljon ja nyt vielä tämäkin.
Ulosottomieskin vain käveli tylysti taloon ja vei liitutaulun mukanaan.
"Kerro, kerro kuvastin ken on maailman kiltein kelju noita?"
Aslan oli karannut, eikä syy ollut epäselvä, sillä eihän kukaan kiireiltään sitä huomannut. Camilla kuitenkin olisi halunnut pitää kissan talossa, joten hän ilmoitti asiasta poliisille.
"Iskä, mä sain kympin! Iskää! Hei kato, mä sain kympin!"
"Äläs häiritse iskää nyt..."
Sitten oli vuorossa Karolynin synttärit.
Colinin ilmeestä voimme päätellä kaiken.
No ei sentään. Ihan kaunishan hänestä tuli.
Silas oli edelleen kellarissa. Tällä kertaa hän oli oppinut timmitys-taian, joka saa simin kuin simin pömppömasun häipymään.
"Iskä, miks sulla on tollaset kuteet? Ja miks sä teit sitä soppaa kellarissa? Onhan meillä keittiökin..." Colin päätti viimein kysyä.
"Iskä on noita." Silas vastasi.
"Mitenniin noita?" Colin tivasi.
"No etkö sää muka tiiä. Noidat on vähän niinku lampunhenkiä. Ne toteuttaa simien toiveita. Mut niille voi sanoo vaan kolme toivetta tai muuten -" Ken selitti innoissaan.
"Kyllä mä nyt sen tiesin!" Colin keskeytti.
Sinä iltana Camilla ja Karolyn päättivät viimein lähteä yliopistolle. Enää muutama päivä ja pojat seuraisivat perässä.
Seuraavana päivänä Silas oli ruvennut tutkimaan enemmän hyviä loitsuja, joten hän oli muuttunut keljusta noidasta keskitien kulkijaksi.
Ken sai myös kymppinsä, niinkuin kunnon Wismontin kuuluu.
Illemmalla Silas oli muuttunut jo kiltiksi noidaksi. Hän huomasi loitsukirjastaan uuden kohdan ja päätti kokeilla sitä.
Yhtäkkiä kummallisen kimmellyksen siivittämänä jostain putkahti valkoinen androgyynikissa. Silas päätti antaa sille nimeksi Dr. Snuggles, tuttavallisemmin Sykerö.
Koitti Colinin aika kasvaa teiniksi ja Silas oli taas neutraali noita.
"Hähhää, sullon hassu tukka!" Ken kiusasi.
"Kenneth!" Silas sähähti. "Onnea Colin. Kohta sä sitten lähdet yliopistolle, vai mitä?"
Colin ei tykännyt tukastaan yhtään sen enempää kuin Kenkään, joten sama vanha tuli vihreänä tilalle, eikä hän raaskinut rakkaasta huivistaankaan luopua.
Sykerö ei kovin kauaa viihtynyt talossa. Se oli muuttunut ruskeaksi ja pian tämän jälkeen se päätti häipyä.
Muutaman päivän kuluttua kutsuttiin Soren ja tämän perhe kylään.
Sama päivä sattui olemaan synttäripäivä.
Kenistä tuli aivan kuin veljensä, tosin hieman tuhdimpi yksilö.
Silas oli vielä töissä, joten Ken livahti kellariin.
"ÄÄÄÄ! Apuaa!" Ken kiljui kun loitsukirja nappasi häntä sormista.
Viimeisenä iltanaan kotona pojat päättivät opetella yliopistossa tarpeellisia juttuja.
Silas tiesi, ettei ylimääräisistä kiloista olisi ainakaan hyötyä opinnoissa, joten hän salaa loihti Kenin rantakuntoon. Colin katseli isänsä touhua hieman huolestuneena.
Sehän toimi, mutta nyt hänen päänsä näyttää luonnottomalta.
Kas, Eleonoorahan se siinä.
Aamulla he sitten lähtivät kampukselle.
Kommentit