Aurinkoisemme huomasi eräänä syksyisenä yönä pitelevänsä kaukoputkesta kiinni, kun jokin outo voima veti hänen jalkojaan yläilmoihin.
Ote lipesi ja se oli menoa. Auri tunsi olevansa kuin pölypallero, joka imaistaan sängyn alta imuriin.
Tällaista imuria hän ei kuitenkaan varmasti ollut ennen nähnyt. Ufo koukkasi niin läheltä taloa, että oli ihme, ettei se rysähtänyt katosta läpi.
Muutaman tunnin kuluttua Auri palasi kotiinsa pää pyörryksissä ja takamus mustelmilla. Hän ei oikein tajunnut mitä oli tapahtunut, mutta alitajunnassaan hän tiesi, että miehenä hänelle olisi voinut käydä hullummin.
Perijämme April oli ehtinyt kääntyä yliopistolla ja tulla takaisin kotiin, sillä hän oli saanut päähänsä, ettei halunnut työskennellä kenellekään vaan perustaa oman yrityksen. Yhdessä päivässä talon viereen pystytettiin pieni leivospuoti.
Puodissa oli jo myytävääkin, nimittäin valmiskakkuja, muutama piiras ja piparitaloja.
Myymälä oli jotenkin niin autio, mutta ainakin sinne mahtuisi paljon asiakkaita.
Aurin eläkepäivät koittivat.
Hänen hiuksensa eivät harmaantuneetkaan, mistä Auri oli onnessaan.
Hän kuitenkin tahtoi olla katu-uskottava mummo, vaikkei sitä vielä ollutkaan, joten hän värjäsi kuontalonsa harmaaksi ja osti silmälasit.
Tomas joutui ahertamaan päivät pitkät keittiössä leipoen piiraita tyttärensä myytäväksi.
Täytyihän niitä leivoksia kuitenkin maistaa ennenkuin ne uskalsi myydä eteenpäin.
Auri paljastui varsinaiseksi myyntitykiksi. Kaikki asiakkaat pitivät hänestä, eikä yksikään valittanut mistään. Hän ansaitsi yrityksen ensimmäiset uskollisuustähdetkin.
Puodissa ravasi muotitietoisia tätejä, jotka eivät yleensä löytäneet etsimäänsä, vaikka se olisi ollut suoraan nenän edessä.
April tuli silloin apuun ja tuputti heille myös kaikkea muuta, mitä he eivät tarvinneet.
Omassa yrityksessä työskenteleminen oli kaikin puolin helppoa, mutta yksi kompastuskivi oli kaikilla. Kukaan perheestä ei näyttänyt hallitsevan kassakonetta ja siinä kohdassa asiakkaitten pinna paloi.
Tomas oli uskollinen työntekijä ja vähällä vapaa-ajallansakin hän opetteli uusia reseptejä.
Torttujen myyminen oli mukavaa, mutta ei tarpeeksi tuottoisaa, joten April hankki tukusta muutaman kalliin posliiniruukun toivoen saavansa niistä paljon rahaa.
Viimein myös Tomas oli päässyt myymälän puolelle. Asiakkaat suorastaan palvoivat häntä ja hänen neuvojaan ostaa kaikkein kallein ruukku.
Mutta April pani vielä paremmaksi, sillä hän onnistui myymään jopa violetteja ruukkuja, joita heillä ei edes ollut.
Puoti alkoi olla jo melko suosittu, joten sisäänpääsymaksua täytyi tietenkin nostaa.
Ja samalla palkattiin uusi työntekijä, Trudy Wismont.
Trudy oli niin kova myymään tuotteita, että hyllyt olivat koko ajan tyhjinä.
Samalla myös jääkaappi oli tyhjillään. Vähintäänkin joka toinen päivä täytyi tilata lisää ruokaa.
Onneksi Aprililla oli vähän vapaa-aikaakin, jolloin hän tapaili lukuisia miesystäviään. Hänhän oli romantiikkatavoitteinen, eikä sille voinut mitään, että hän kaipasi useamman kuin yhden miehen seuraa.
Perhe kaipasi enemmän omaa aikaa, joten oli pakko palkata taas uusi työntekijä. Tällä kertaa paikan huonopalkkaisesta työstä sai Aprilin serkku Benji.
April oli pyytänyt erään tapaamansa baarimikon, Askon, treffeille ja hurmasi tätä parhaillaan hierontataidoillaan.
Tokihan Askon täytyi nähdä Aprilin oma leivospuotikin, mutta ei tätä. Aprilin kauhuksi ja vielä kesken treffien hänen mahansa pompahti aivan kuin hän olisi ollut raskaana. Onneksi Asko ei näyttänyt huomaavan sitä, tai sitten hän vain luuli Aprilin syöneen hiukan liikaa piirakoita.
Treffit olivat kuitenkin menestys jos nyt niin voi sanoa. Nähtävästi Asko ei huomannut koko asiaa, mikä oli hyvä.
Benjin tarina tässä yrityksessä oli lyhyt. Heti ensimmäisen työpäivän jälkeen hän ilmoitti ottavansa loparit.
Asko osoittautui herrasmieheksi tuoden kukkasia neitonsa ovelle.
Nyt se oli selvää. Raskaana April oli, mutta kuka se isä voi olla. Ehdokkaita oli niin monia, ettei April edes uskaltanut kuvitella.
April oli miettinyt asiaa koko yön. Hän ei halunnut lapsensa kasvavan ilman isää, joten hän kutsui Askonsa kylään ja kertoi asiansa suoraan. Kuin ihmeenkaupalla mies halusi muuttaa taloon ja toi mukanaan 3000 simoleonia.
Aprilin toivoman siistimmän tyylin vuoksi Asko käväisi vaatekaapilla ja peilin edessä, mutta kokonaan hän ei hiuksistaan luopunut. Töitäkin hän etsi ja jopa löysi paikan sotilaana.
Aurin kanssa juttu ei oikein luistanut. Askoa olisi kyllä kiinnostanut puhua kitaroista tai autoista, mutta ei todellakaan Martta Stuertin kokkailuista.
Keskellä yötä talo heräsi kauheaan huutoon. April synnytti, mutta kukaan ei rientänyt apuun tarpeeksi ajoissa, mistä nainen oli raivoissaan.
Muutaman tunnin kuluttua suvun viides polvi oli syntynyt. Tummaihoisesta Ronan-pojasta ei muistettu ottaa parempaa kuvaa, mutta hänellä on vihreät silmät ja ruskeat hiukset.
Seuraavassa osassa selviää, kuka on Ronanin isä ja saako tämä tietää olevansa isä.
Kommentit