Cottonit ovat uusi sukuni Erilainen Perimä -haasteen merkeissä.

Olin vähän kahden vaiheilla, että teenkö pelkän LC:n, mutta olin siihen jo vähän kyllästynyt ja EP tuo sitä kaipaamaani haastettakin. Toivottavasti kelpaa. =)

Hyvää iltaa ja hyvää uuttavuotta. Tämän enempää en horise, mutta käsi pystyyn ne, jotka haluaisi vielä nähdä minulta lc:n tai jonkin muun sen tapaisen. Siitä tulisi luultavasti hyvin samanlainen kuin tämäkin, mutta tietysti myös omanlaisensa. Päivitys saattaisi kuitenkin olla hitaampaa kuin tässä oli, joten olisi kiva tietää mahdollisista lukijoista. =)


"Terve iskä. Ja Bruno."


"Katos pikkuveikka, mä toin sulle lahjan. Se on Kännykkä. Kopian uusin malli", Colin sanoi ojentaessaan pakettia.


"Mulle? Vautsi... Kiitti, Colin!" Bruno sanoi innoissaan.


"Noniin Bruno annas hali ja sitte nukkumaan. Sulla on huomenna eka koulupäivä", Silas sanoi.
"Joo joo. Mut en mä sua kyllä halaa", Bruno sanoi ja juoksi huoneeseensa.




Tässä kohtaa olohuone sai taas kerran uuden ilmeen.




Ja Colinille piti tehdä uusi huone.


Päivä oli ollut raskas ja kun Silas oli saanut kerrottua kaikki kuulumiset, Colin nukahti olohuoneen sohvalle, jossa hän nukkui pitkälle seuraavaan päivään.


Kun Colin ja Silas vielä nukkuivat, Bruno tarpoi koulubussiin miettien, että kiusattaisiinko häntä hänen ihonvärinsä takia.


Päivällä Colin soitti Elisabetille, joka sanoi tulevansa muuttokuormineen vielä sinä iltana.


Colinia lapsetti, sillä hän oli viime vuosina vain opiskellut, eikä lumienkeleiden tekemiseen ollut jäänyt yhtään aikaa. Niinpä piha oli kohta täynnä enkeleitä.


Silaskin tuli leikkimään, mutta hän päättikin tehdä lumiukon.


"Terve Colin. Teettekö te lumiukkoo?" Bruno kysyi juuri koulusta tullessaan.


"Joo-o. Eikös oo hieno?" Colin sanoi.
"Mäpä teen hienomman", sanoi Bruno.


"Voila! Perfecto!"


Loppupäivän veljekset leikkivät lumisotaa kun isä lähti töihin.


Illalla Elisabet sitten saapui.


Ja niin päästiin viimein aloittamaan yhteinen elo. Tunnelman pilasi vain naapurin karannut koira.


Colin valmisti kihlatulleen maittavan kala-aterian.


Mutta päivä oli jälleen ollut Colin rukalle niin raskas, että tämä väsähti lautaselleen. Vauvantekosuunnitelmat siis lykkääntyivät.


Bruno oli erittäin taiteellinen lapsi ja usein hän aloittikin aamunsa maalaamisella.


Perheen Aslan-kissa oli aikoja sitten karannut, eikä sitä enää kuulunut, joten Colin adoptoi koiranpennun ja nimesi sen Reimaksi.


"Hei iskä, tuu kattomaan meidän uutta koiraa."
Silas: *gulp*
"Mitä sä oikeen teet?" Colin hämmästeli isänsä hommia.
"Otin tässä vähän... smurffilimsaa. Öh... Kurkkua vähän kuivaa. Köh köh..." Silas sanoi.


"Ei toi mitään limsaa oo", Colin epäili. "Nyt kerrot mitä sä otit."


"No asia on niin, että... Mä alan olla jo vanha. Tosi vanha itseasiassa. Mun pitäis olla jo vanhus, mutta ton liemen avulla oon pysyny nuorekkaana", Silas kertoi.
"Häh?" Colin ihmetteli.
"Elämäneliksiirin siis", Silas selvensi.


"Siis... Sehän on kamalaa. Epänormaalia!" Colin sanoi. "Iskä sun pitää lopettaa se."


"Joo voi olla, mutta tästä ei sitten puhuta muista se."


Eilen nukkumatti keskeytti hommat ja täytyihän vaatekaapin pätevyys testata.


Mutta jopas jotakin! Elisabet huomasi jo samana päivänä olevansa raskaana. Vai olikohan se vain ruuan aiheuttama pömppömaha?


Silas tajusi elämäneliksiiristä huolimatta olevansa jo todella vanhan näköinen. Hetken mietittyään Colinin sanoja hän päätti luovuttaa liemen käytön.


Elisabet tosiaan oli raskaana ja raskaus toi tullessaan outoja mielihaluja. Hänen oli pakko nuolla lautaset puhtaaksi ennen niiden pesemistä.


Colin oli saanut unelma-ammatin, nimittäin kesäleirin muusikkona olemisen.


Raskaus eteni mukavasti. Colin luuli jo kuulevansa vauvan itkun.


Eteisen seinillä koreili suvun edelliset perijät Malcom, Nora ja Silas, joiden muotokuvat olivat selvinneet edellisestä muutosta. Täytyihän viimeisellekin perijälle tehdä oma taulu, jonka Silas lupasi maalata.


Seuraavana aamuna Silaksesta tuli vanhus.


Kaiken lisäksi varsin komeakin.






Colin ja Elisabet eivät halunneet mitään isoja juhlia, jotka Silas olisi halunnut heille järjestää, joten he menivät salaisesti naimisiin yläkerran eteisessä.


Ja raskaus senkuin eteni.


Ja viimein Brunostakin tuli täyden kympin lapsi.


Elisabetin arkiaskareet alkoivat jo ainakin näyttää vaivalloiselta, elleivät olleetkin sitä.


Bruno oli kaveri jo lähes kaikkien naapurinlasten kanssa, jotka koostuivat lähes kokonaan sukulaisista kuten tässä siskontyttärestä.


Aikuisetkin sukulaiset olivat vierailulla yhtenään tanssimassa esimerkiksi tip tappia.


Joulu oli ovella, joten talo koristeltiin sen mukaisesti niin sisältä kuin ulkoakin.


Rakkaan Eleonooran haudallekin vietiin kynttilä.


Seuraavana aamuna olikin jouluaatto.


Tv:stä katsottiin Lumiukko, joka oli näemmä eksynyt aurinkorannalle.


Tällainen hauva Reimasta kasvoi.


Saunasta ei näillämain tiedetty mitään, joten se korvattiin porealtaassa kylpemisellä...


...ja vesisokolla.


Sen päätteeksi jokainen teki lumienkelin. Silaksen olisi kyllä syytä harkita shampoomerkin vaihtoa kun lumestakin tuli noin mustaa.






Aattona oli myös Brunon aika kasvaa teiniksi. Kylmä ilma oli näemmä tehnyt tepposet Silakselle.


"Bruno, tiedätkös mikä tämä on?" Silas kysyi.
"Jaa-a. Nakkimakkara varmaan", Bruno vastasi.


"Hehheh, ehei. Se on hieno väline. Ja sen mä haluan antaa sulle."


"Ohoh!"


"Käyppä kokeilemassa jotain taikaa", Silas kehotti.
"Okei. Mut vaatteet menee kyllä vaihtoon", Bruno sanoi.


Mitäpä tässä enää jouluvaloja tarvitaan.


Silaksen valmistaessa jouluateriaa Bruno ja Elisabet jaksoivat ihmetellä kuinka kaunis heidän kuusensa olikaan.






Ateria oli maittava ja Silas saikin suuret kehut kokkaustaidoistaan.


Yhden jos toisenkin maha paisui ahmimisen vuoksi, mutta Elisabetin lihominen näytti olevan kivuliasta.


Mutta sehän olikin synnytys!
"Voi kulta, onpas hieno joulu! Synnytyskin vielä", Colin nauroi.


"Lopeta ja tee jotakin!" Elisabet huusi.


Sitten se oli lopultakin ohitse. He olivat vanhemmat. Suloisen tyttövauvan vanhemmat. Kymmenes sukupolvi oli viimein syntynyt.


Vauva sai nimekseen Eva Ramona Wismont. Eva joulun tähden ja Ramona suvun aloittajan mukaan.


Brunoa pyydettiin tytön kummiksi ja kaikki olivat haltioissaan tämän joulun ihmeen vuoksi.


"Anteeks ettei mulla ollut teille mitään lahjaa", Silas sanoi Elisabetille.
"Ei se mitään, Silas. Mehän saatiin maailman ihanin lahja", Elisabet hymyili.

Kymmenen vuoden päästä...


Bruno on aloittanut opiskelunsa yliopistolla.


Opiskeleminen kuitenkin jää vähemmälle, sillä hän on päättänyt pitää taikavoimansa ja käyttää aikansa niiden opetteluun. Kanssaopiskelijat voivat vain arvailla mitä huoneessa tapahtuu kun oven raosta valuu sinistä höyryä ja Brunon käkätys kantautuu korviin.


Colin perheineen päätti jättää vanhan kotinsa ja he muuttivat ikinuorten sukulaistensa naapuriin.


Perhe kasvoi viisihenkiseksi hurmaavien kaksoispoikien myötä. Vasemmalta katsoen Eliot ja Elton.


Ramonakin oli tietysti jo kasvanut kouluikäiseksi.


Elisabet odottaa neljättä lastaan, jonka syntymän jälkeen perhe muuttaisi taas.


Kaljuuntunut isäpappa Silas taas asustaa taloyhtiön ylemmässä kerroksessa, jossa hän saa tehdä taikojaan niin paljon kuin mieli lystää.



Minä ja Wismontit kiitämme ja kumarramme ja toivotamme hyvää uutta vuotta. Olkoon Colin varoituksena kaikille rakettien ystäville, eli olkaa varovaisia niiden paukkujen kanssa.

Suuret kiitokset ja halit kaikille kommentoineille ja niille, jotka tätä tarinaa ovat seuranneet. Me teimme sen, vaikka tiellä oli jos jonkinmoista estettä. Nyt on 17 päivää siihen, kunnes Wismontit täyttää vuoden ja 21 päivää minun 18-vuotis synttäreihin. En halunnut järkyttää ketään, vaikka tiedän, ettei kukaan olisi sitä uskonut. =D

Ehkä vielä nähdään uuden tarinan merkeissä, vaikka en ole ollenkaan varma. Tästäkin oli kamalasti stressiä, että milloin ehdin tehdä uuden osan, joten vähään aikaan ei ole mitään tulossa. Eli sanokaa hyvästit Wismonteille. Jatkan kyllä suvulla pelaamista, mutta tuskin heistä enää kuullaan.

Heipä hei. Tässäpä tuleekin se lupaamani osa Camillasta, Karosta ja Kenistä. Osasta taisi kyllä tulla aika kökkö, koska innostuin rakentamaan näiden taloja niin, etten enää jaksanut kunnolla pelata. =P Ja viimeisen osan yritän tosiaan saada tehtyä tiistaiksi, mutta katsotaan nyt miten tässä käy. Ensinhän meillä kotona ei pitänyt edes viettää kunnon joulua ja nyt suunnitelmat muuttuikin ihan täysin... Joo, vähän offia. xD


Camilla ja Kenneth laittoivat rahansa yhteen ja ostivat paritalon kotikylänsä laitamilta, jossa maisema oli karua ja lähin naapurikin asui varmaan kilometrien päässä. Ensin tästä piti tulla ihan KK:n vuokratalo, mutten jaksanutkaan vaihtaa sitä, joten nyt pitää seurata kahden perheen elämää samaan aikaan.


Camilla oli jo kauan sitten unohtanut yliopistoaikaisen ihastuksensa Erkan ja nyt hän oli iskenyt silmänsä tähän tummaihoiseen hurmuriin, Tomi-Petteriin. Mitä nyt pienistä kauneusvirheistä jos sydän on kultaa.


Kennethkin halusi pian löytää oman elämänkumppaninsa vaikka sitten ennustajaeukkojen treffipalvelusta.
"Mää haluaisin kauniin tytön, joka tekis mulle ruokaa, kiitos."


Ja kaunishan tämä Briitaksi esittäytynyt neiti olikin.


"Muutatko mun luokseni, niin lemmin sua aina vaan?"


Tomi-Petteri ainakin aikoi muuttaa Camillan luokse ja vaihtoi sen kunniaksi päällensä jotain oman makunsa mukaista.


Camilla ei kuitenkaan päästänyt miestä sisään ennenkuin tämä oli käynyt vaatekaupassa ja parturissa. Tomi-Petteri oli hieman epävarma uuden tyylinsä suhteen, joten hän päätti piiloutua tummien lasien taakse.


Briittakin kävi hieman uudistautumassa.


Kenneth oli hyvin rakastunut Briittaan ja halusi tästä lastensa äidin, joten pian hän ehdottikin kihlausta.


TP ei kuitenkaan tajunnut, että Briitta ja hän itsekin olivat jo varattuja, ja meni ehdottelemaan naiselle törkeitä kesken kyyhkyläisten aamiaista.


Kenneth toki huomasi asian, mutta piti sitä vain vitsinä. Kaiken varalta he kuitenkin menivät aikailematta naimisiin.


TP ei vain halunnut sitoutua liiaksi, vaikka Camilla olikin jo asiasta vihjaillut.


Se olikin aika huono juttu siltä kantilta, että Camilla oli alkanut kärsiä pahasta aamupahoinvoinnista, joka ei rajoittunut vain aamuihin, vaan vessanpöntöstä tuli oikein kokopäiväinen tuttava.


Briitan ja Kenin jälkikasvun kasvu oli jo hieman näkyvämpää.


Mutta mitäs tämä nyt on?


Ja sinisilmäinen Camilla se vain viettää rauhallista koti-iltaa Kokkisotaa katsellen.


Kylpykohtauksen lisäksi TP jatkoi Briitan piirittämistä.


Seuraavana iltana kun mieskin oli paikalla, tuli puhe elämäntavoitteista ja TP kertoi olevansa romantiikkatavoitteinen ja olleensa joskus rakastunut kahteen samaan aikaan. Eipä Camilla vain arvannut olevansa se toinen.


Pian heidänkin pikkuinen jo ilmoitteli itsestään.


Ja raskaus toki eteni mallikkaasti.


Eräänä päivänä naiset olivat pitämässä kahdenkeskeisiä pyjamakutsuja, eikä Briitta voinut olla hiljaa ja möläytti TP:n salaisuuden.


Camillan sydän tietenkin murtui ja hän säntäsi etsimään miestään, joka oli tälläkin hetkellä toisen syleilyssä.


"Tomi-Petteri! Sinä... Tuo eukko! Mitä tämä tarkoittaa? No turha vastata koska sinä lähdet tästä talosta nyt!"


Synnytyksen aika olikin seuraavana päivänä niin Camillalla kuin Briitallakin.


Ensin mainittu sai tytön, jonka nimesi Celinaksi.


Briitankin kääryle oli tyttö ja hänet nimettiin Lindaksi.




Nättejä tyttöjä heistä kasvaessaan tulikin. Varsinkin Celinasta, jonka isäksi ei Tomi-Petteriä voisi ikinä uskoa. Harmi vain, että pelini tyttölapsilla on nykyään jokaikisellä meikkiä ja nämäkin taaperot näyttävät karmivilta pakkelinaamoineen, mutta sen siitä saa kun latailee miljoonia juttuja eikä pelaa siinä välissä ollenkaan. =(


Sitten siirrymmekin Karolynin pariin. Hän aloitti uuden elonsa aivan kuin isoisoisoisoisoisopappansa Ramon aikoinaan. Aluksi hänellä ei ollut muuta kuin pari hassua kalustetta tyhjällä pihamaalla, mutta sitten hän löysi Seamuksen.


Karolyn kyllästyi nopeasti ankeaan arkeen ja muutti näinkin fiiniin tupaan.


Vauva-ajatukset tietysti kuuluivat nuorenparin arkeen, mutta parin toista puoliskoa ei vain näkynyt missään. Seamus oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen Karon muuton jälkeen ja hän sai potea vaivansa yksin.


Miestenhommatkin hän joutui tekemään itse.


Sitten hän tajusi olevansa oikeasti raskaana, mikä ei kuitenkaan koskaan näkynyt, koska hän oli niin hoikka.


Vielä synnytyksen alkaessakaan Seamus ei ollut ilmestynyt...


...mutta sitten ovi aukesi ja mies pomppi sisään kuin jänöjussi.


"Terve tulin moikkaamaan! Onkos sulla ilmavaivoja vai?"


Asian oikea laita ilmeni miehelle vasta kun hän sai syliinsä vauvan, jota Karolyn sanoi hänen pojakseen. Tulokkaille annettiin nimiksi Link ja Ines.




Heti tämän jälkeen pari meni naimisiin ja muutti vauvoineen suurempaan taloon viettämään joulua.


Parin päivän päästä oli hankittu koirakin, Paris nimeltään. Hauva vaati päivittäin pääsyä lenkille, mutta Karolle lenkittäminen alkoi olla vaikeaa, sillä pahoinvointi vaivasi häntä jälleen.


Seamus oli oikea viherpeukalo ja hän hääräsikin suuren osan ajastaan tomaatinversojen kanssa.


Karolyn taas nautti enemmän olosta sisätiloissa ja varsinkin takkatuli teki hänet iloiseksi.


Siinä sivussa vanhemmat hoitelivat lapsiaan, mikä ei ollut suuri vaiva, sillä vauvelit olivat kuin enkeleitä.


Välillä Karolynkin uskaltautui istuttamaan pari kasvia.


Seamus ei huomannut sitä itsekään, mutta hän suosi poikaansa ja monesti Ines jäi taka-alalle ilman isänsä huomiota.


Karolyn oli hyvin eläinrakas ja valoporokin saattoi sulattaa hänen sydämensä.


Huushollin ylläpitämisen riemu oli vain alkuhuumaa, joten päätettiin hankkia pikku apulainen, siis hovimestari.


Karolyn ja Seamus pääsivät melkein vieraantumaan lapsistaan, sillä Reiska hoiti lapset, eikä vanhempien tarvinnut kuin elättää itsensä.


Viimein koitti vauvojen syntymäpäivät.






Kummastakin muksusta kasvoi syötävän söpöjä.


Kaksoset olivat aika hauskoja tapauksia, sillä kun toinen meni potalle, oli toisenkin päästävä ja kaikki muukin tehtiin samaan aikaan.


Välillä se oli aika rasittavaa, sillä raskaana oleva äiti oli yleensä väsynyt, joten isän piti pärjätä lasten kanssa kun Reiskakin oli siirtynyt köökin puolelle.


Eikä isällä ollut enää energiaa siivota taloa, joten torakat ja roskat lattialla olivat tuttu näky.


Sitten haikara toi kolmannen lapsukaisen, jonka nimeksi laitettiin Flip.


Eikä aikaakaan kun kolmikko vietti synttäreitään.






Suloisia lapsia sanoisin. Mutta mikäs tuo palomies Ineksen takana on?


No tietenkin. Jos ei perheenjäsenet niin sitten hovimestari sytyttää tulipalon. Mitään ei onneksi sattunut.

Tässäpä tämä taas oli. Hyvää joulua kaikille. =)

Hyvää myöhäistä itsenäisyyspäivää kaikille! =) Tästä alkaakin sitten toiseksi viimeinen osa tälle lc:lle (jos viimeistä extraa ei oteta mukaan). Olisi tullut aikaisemminkin, mutta oli pakko katsoa linnanjuhlat. =X Ei pitäisi lupailla mitään, mutta viimeinen osa tulee kuitenkin 99% :n varmuudella ennen joulua.


Nelikkomme oli siis juuri muuttanut kampukselle ja aloittamassa yliopisto-opintojaan. Ensimmäinen asumus oli käynyt liian ahtaaksi, eikä siitä ehditty ottaa edes kuvaa, mutta nyt oli toisen talon rakennus meneillään. Kevään mukana tulleet perhoset kuitenkin estivät rakentamista, joten vasta perustukset olivat valmiina.


Karolyn yritti pyydystää ötökät pois tieltä, mutta ne olivat naiselle liian vikkeliä.


Niinpä hän jätti homman ja keskittyi naapureiden tervehtimiseen. Joku oli onneksi kuitenkin saanut perhoset purnukkaan.


Mutta koska eräs eläinaktivistimme päätti vapauttaa ne, jouduttiin uutta taloa odottaa monen monta tuntia.


Lopulta mökki kuitenkin saatiin valmiiksi. Käydäänpä peremmälle.


Koska opiskelu tulisi olemaan hyvin stressaavaa, päätettiin pihalle laittaa pikkuinen puutarha, jossa voisi harrastaa rentouttavaa kitkemistä tai flamigojen potkimista.


Alakerrassa on kaksi pikkuruista kylppäriä/wc:tä, olo- ja lukuhuone ja keittiö. Ja jotta opinnot eivät tällä kertaa jäisi keltään kesken, jokainen huone on sisustettu niin iloisilla väreillä, ettei kukaan ainakaan kuolisi tylsyyteen.


Yläkertaan pääsee vain kapuamalla tikkaita pitkin. Siellä sijaitsee sänkyjen lisäksi tietokonenurkkaus, juoksumatto, maalausteline ja suuren suuri parveke, jossa perijän valmistujaispippalot tullaan pitämään. Ja sitten vähän lähikuvia:




Eli yläkerta.




Keittiö ja ruokailupiste.


Eteinen.




Ja olkkari. Nyt varmaan ihmetellään, että millä rahoilla tämä on mahdollista. No, kotona tyhjennettiin tili ostamalla kalliita tavaroita ja ne laitettiin taskuun ja yliopistolla myytiin. Sehän ei ole huijausta. =P


Neljä iloista veikkoa istui iloisessa talossa. Kukahan heistä mahtaisi olla perijä?


Kenneth aloitti opiskelunsa voileipien tekemisellä.


Karolyn sen sijaan päätti jo ruveta lukemaan ensimmäiseen tenttiin.


Päivällisellä saatiin nauttia varsin erikoisesta ruokailuviihteestä.


Karolyn oli saanut naapuristaan enmuistanimeäjotenolkoonvaikka Artusta suuren ihalijan. Arttu yritti saada neidin suosiota esittämällä sinitoukkasen vuosittaista puolisonvalintarituaalia.


Illalla kaikki kerääntyivät olohuoneeseen lukemaan tenttiin.


Ja viimein oli ensimmäinen päivä pulkassa.


Seuraavana päivänä taloon oli eksynyt ensimmäinen huutosakkilainen. Camilla ei halunnut antaa itsestään huonoa kuvaa, joten hän vain hymyili tunkeilijan raivostuttavalle esitykselle.


Karolyn piti puhtaudesta yhtä paljon kuin uusista vaatteista, joten hän oli se, joka piti talon kunnossa. Hän sitä paitsi oli niin ujo, että jäi mieluummin kotiin opiskelemaan kuin meni luennolle, vaikka siinä oli kaksinkertainen työ.


Naapurin veljekset Arttu ja Erkka pitivät Karolynistä ja tämän sisaruksista niin paljon, että he vierailivat näiden luona lähes päivittäin. Huonompi juttu oli se, ettei kukaan ollut kiinnostunut Artusta, mutta sekä Karolyn, että Camilla olivat ihastuneet Erkkaan.


Kenneth rakasti musiikkia ja useammin hänet tapasikin joraamasta kuin opiskelemasta.


Colinista opiskelua tärkeämpää oli löytää Se oikea nopeasti. Treffipalvelun tarjonta vain oli yhtä niukkaa ja huonoa kuin Ennustajaeukon ystävälliset sanat kun hänelle ojensi alle tonnin setelin.


Ensimmäisestä tentistä myöhästyttiin ja tyylillä.


Colin kaipasi karvaisia ystäviä, joten hän adoptoi kääpiökoiran, Jerryn.


Kenneth oli epäonnekseen valinnut pääaineen, joka vaati kovaa kuntoa, mikä ei näyttänyt olevan hänelle luontaista.


Jerry oli hyvin seurallinen koira, eikä jaksanut olla hetkeäkään yksin, joten se jatkuvasti ulvoi ja haukkui niin kauan, että kaikki heräsivät antamaan sille huomiota.


Hauvan tarina jäikin lyhyeksi, sillä toista unetonta yötä ei kukaan halunnut. Aamulla poliisisetä tuli viemään koiran pois.


Colin oli pyytänyt puutarhakerhon arvostelemaan heidän kaunista pihaansa siinä toivossa, että pääsisi kerhoon ja saisi kenties toivomuskaivonkin. Alku oli ainakin lupaava, sillä kaktus näytti täyttävän kaikki kerhon vaatimukset.


Huonekasvitkin arvosteltiin siinä sivussa. Täti näytti myös olevan tyytyväinen.


Samaan aikaan Camilla sai ensisuudelmansa Erkan kanssa.


Setä ei kelpuuttanut flamingoja. "Hyi, roskia!" hän sanoi, ja on kyllä ihme puutarhakerho kun ei puutarhapatsaat kelpaa. Colin kuitenkin pääsi kerhon jäseneksi, mutta kaivoa ei tullut.


Eräänä päivänä laama- ja lehmämiehen tiet kohtasivat keittiössä ja siitäpä soppa syntyikin. Camilla oli aivan kauhuissaan, mutta Erkka piti väkivaltaa vain hyvänä viihteenä.


Pojat kyllästyivät kotona kököttämiseen ja lähtivät katsomaan kampuksen tarjontaa.


Ensiksi he päättivät vähän viihdyttää kansaa soitannallaan.


Se olikin kannattavaa, sillä Kenneth sai monta kymmentä simoleonia.


Sitten Ken päätti kokeilla aivan uudenlaista tyyliä.


Seuraavaksi käväistiin Stadissa asti eräässä baarissa, mutta Kenillä ei ollutkaan yhtään niin hauskaa kuin veljellä.


Mutta suunpielet kääntyivät heti kun nähtiin vähän naiskauneutta.


Colin oli juuri lähdössä kotiin kun melkein törmäsi taivaalta tulleeseen noita-akkaan. Onneksi isä oli noita ja Colin tiesi, että tämä noita oli hyvä, mutta ei isäkään noin pelottava ollut.


Noidan ilmestystä seurasi outo, keväinen ilma, vaikka nyt oli jo melkein talvi.


Kevät hävisi yhtä nopeasti kuin tulikin ja pojat ottivat vielä valokuvat muistoksi yliopisto-ajastaan, aivan kuten Silas ja Soren aikoinaan.


Seuraavana päivänä viuhahtaja, Killian nimeltään, teki paluun eräiden harmiksi, toisten huviksi.


Opintovuosia oli nyt kaksi takana ja kaksi edessä, siis oltiin jo puolivälissä.


Kenneth juhlisti asiaa korjaamalla kylpyammeen.


Luennoille mentiin tietysti hymysuin, aivan kuten koululaisena mentiin pelottavan kuskin bussiinkin.


Kaikki eivät tietenkään pidä opiskelusta, ja niinpä Camilla jäi tuijottamaan tv:tä, sillä olihan hän Sylkevien Laamojen suuri fani. Kukapa olisikaan arvannut.

Kotona:


Kauan oli aikaa mennyt siitä kun Silas oli saattanut lapsensa yliopistoon ja jäänyt kotiinsa yksin. Siinä ajassa on siis varmasti ehtinyt sattua ja tapahtua. Ainakin hän tykkää nykyisin hillua lampunvarjostin päässä.


Kun seuraa ei ollut, ei mikään tuntunut onnistuvan. Ei edes mikroruuat.


Silas oli ensimmäistä kertaa kokeillut lemmenjuomaa ja yksi asia oli johtanut toiseen. Oli nimittäin käynyt niin, että Silas oli tullut isäksi vihertävälle vauvalle, jonka äiti kuoli tulipaloon. Vauva oli otettu huostaan, sillä sukulaisia ei pikkuisella ollut.




Silas oli taas onnellisempi kuin aikoihin, eikä hän halunnut laiminlyödä lastaan, joten pomoa täytyi välillä vähän juksata.
"Juu, juu... Aivan... Ai syykö? Vauv- Siis vatsatauti! Niin, kamala tauti sanon minä. Ei, ei tartu. Eikun siis tarttuu. Juu, aivan... Kauanko olen poissa? No... Tää saattaa kestää vuosia. Öötotanoin..."

Tietenkin vauvalle piti sisustaa oma huone:








Taikuus oli kuitenkin hauskaa vain siihen asti, kun eräänä aamuna Silas huomasi ihollaan tähtimäiset kuviot. Ei Eleonoora, Silaksen ystävä- ja noitavainaa, ollut tätä kertonut. Kyllä hän tiesi, että pahana hän olisi ollut myrkynvihreä, mutta hänhän oli hyvä. Nyt hän ei voisi enää kulkea julkisilla paikoilla ilman roviolle joutumisen pelkoa. Eihän Sim Cityssä kuitenkaan enää tällä vuosituhannella poltettu noitia, mutta ei ollut kivaa, että nyt kaikki tietäisivät hänen pikku salaisuutensa.


Sitten hän muisti Brunon. Vaikka vauva oli mitä erikoisimman näköinen, ei yhtään kuten tavalliset simit, hän oli maailman ihanin vihreä vauva.
"Olet sä kyllä söpö. Söpöpöpönhöpönpöppöö! Mut onneks et perinyt äitis suuria silmiä, vaikka oli nekin ihan nätit..." Silas höpötti heitellessään vauvaa ilmaan.


Silas oli edelleen töissä pikaruokalan kassalla, jonne oli mentävä aina välillä, jotta saisi hankittua leipänsä.




Isukki oli valinnut väärän työpäivän, sillä oli Brunon synttärit. Onneksi edes Karen Kassila oli auttamassa pojan kasvuun.






Hänestä tuli kyllä maailman söpöin alieni. Pojalla on enemmän isänsä piirteitä kuin neljällä sisaruksellaan yhteensä, vaikka äiti oli sentään alien.


Brunon lempileikki oli nukke-parkojen syöminen.


Isä ei pystynyt maksamaan puutarhurille tämän palkkaa, joten hän marssi yläkertaan ja vei hienoimmat lelut, mistä Bruno oli hyvin surullinen.


Silas oli tullut riippuvaiseksi eliksiiristään, jota hänen täytyi ottaa säännöllisin väliajoin, jottei päässyt vanhenemaan.


Viimein koitti pojan aika kasvaa lapseksi. Iskä ehti vaivoin juosta paikalle.


Ja söpönä hän pysyi edelleen.

Takaisin yliopistolle:


Ahaa, Colinilla on neitiseuraa puutarhassa!


Onko hän viimein löytänyt Sen Oikean?


Btw, ihme porukkaa täällä päin...


Kyllä Colin taisi hänet löytää. Elisabet muutti juuri taloon ja eikö hän olekin kaunis? =)


Kauneus aiheutti Gullik-lehmässä suurta kateutta, vaikka hän olikin mies. Ensin rynnättyään keittiöön, Gullik aloitti Elisabetin kiusaamisen tökkimällä tätä mahaan.


Hetkeä myöhemmin ja ennenkuin hän huomasikaan, vesi-ilmapallo lensi jo päin naamaa. Minkälainen mies kiusaa viatonta naista?


Colin aikoi ensin olla puuttumatta asiaan, mutta puuttui sittenkin. Harmi vain, että lehmämies osasi antaa samalla mitalla takaisin ja kohta sai Colin kokea sorkan voiman.


Colin ei ollut koskaan ollut mikään machomies, eikä hän ollut nytkään. Hänestä oli niin epäreilua, että joku saattoi ilman mitään seuraamuksia kiusata toisia.


Päivien kuluttua miesten tyylit olivat muuttuneet, mutta kokkaustaidot eivät niinkään. Colin leikkasi edelleen sormeen ja Kenin soppa paloi pohjaan. Ehkä olisi parempi vain pysytellä niissä voileivissä.


Niin, Colin ei tosiaan ollut macho, eikä myöskään näyttänyt siltä, mutta täytyihän nyt jonkun perijöistä olla vähän enemmän neitimäinen.


Colinin ja Elisabetin rakkaus kukoisti ja kasvoi vaan. He jopa söivät ruokansa toistensa lautasilta. Ei mikään tavallinen tapa osoittaa kiintymystään, mutta väliäkö hällä.


Öisinkin parin saattoi löytää liimautuneena toisiinsa, mikä oli Camillasta todella kuvottavaa.


"Elisabet", Colin sanoi hiukan hermostuneena. "Sähän tiedät kuinka paljon mä rakastan sua."
"Niin tiedän." sanoi Elisabet.
"Sitten tässä on kans semmonen juttu... Mä en oo kertonu sulle ihan  kaikkea", Colin sanoi ja kaivoi taskuaan. "Katoppa mitä mä ostin."
"Häh? Et oo kertonu..." Elisabet ihmetteli.
"Älä nyt kulta suutu", Colin epäröi ja katsoi Elisabetia hymyillen niin söpösti kuin osasi.
"Niin, jatka", Elisabet sanoi.


"Mä olen perijä", Colin töksäytti ja osoitti sormellaan pientä, samettista rasiaa. "Niin ja kurkkaappa tonne."
Elisabet yritti hillitä itsensä, muttei pystynyt siihen. "Iiiiiih! Colin!!" hän kiljui.


"Miks mä nyt oisin suuttunut?" Elisabet kysyi innoissaan avatessaan rasian kantta. "Ooh..."
"No, tahdotko sä? Eihän se oo liian pieni tai mitään? Mulla ei ollut varaa ton hienompaan..." Colin sanoi.


"Se on täydellinen! Tosin mä tykkään enemmän yksinkertaisesta", Elisabet sanoi ja pujotti sormuksen sormeensa. "Niin mikä se perijä on?"
"No, mun pitää jatkaa meidän sukua ja palata kotiin asumaan koko loppu iäks. Tai siis niin kauaksi aikaa kunnes meidän, tai siis mun lapsi syntyy", Colin selitti.
"Aijaa... No sehän on hienoa! Meidän ei sitten tartte ostaa taloa. Niinkö?" Elisabet sanoi mietteliäästi tutkien timanttiaan. "Älä nyt siitä ota mitään stressiä."


No huh. Sehän oli helppoa. Ja se on oikeessa. Ei tartte ainakaan ostaa taloa... Ja sehän on vaan yks vauva joka pitäis saattaa maailmaan, että ei tartte edes stressata.


Seuraavana päivänä oli poikien lopputentin aika.


Ja molemmille tuli L:llän arvosana. Hienoa!


Sitten vain kutsu sukulaisille ja pippalot käyntiin.


Silas päätti tavanomaisen puheen sijaan laulaa poikansa kanssa karaokea.


Killian-viuhahtajan kolmas tuleminen.


"Ajattele, kohta me päästään kotiin ja perustetaan perhe. Mut sun pitää vielä jäädä tänne kaheks vuodeks", Colin sanoi.
"Ei se ole pakko. Itse asiassa mä oon aina halunnut olla vaan kotiäiti", vastasi Elisabet.


Vierailla oli hauskaa ja juomaa riitti, siispä onnistuneet juhlat.


Juhlien päätteeksi Colin kasvoi aikuiseksi.


Juhlistaakseen asiaa, Karolyn ja Elisabet heittivät hänen päälleen paperisilppua. Nojoo... =D

Tunnin kuluttua:


Perijämme Colin tassutteli sankassa lumisateessa vanhan kotinsa portille. Tästä se alkaisi. Kohta hänestä, suvun viimeisestä perijästä, tulisi isä ja kenenkään ei tarvitsisi enää palata kotiinsa asumaan. Kaikki saisivat päättää elämästään itse.

Viimeinen osa tosiaan tulee toivottavasti ennen joulua ja sitä ennen tulee vielä Colinin sisaruksista pikku osa. Unohtui melkein pyytää anteeksi. Anteeksi jos joku kitui lukiessaan tämän osan. =)

Uusi osa ilmestyi tänään ja kannattaapi lukea se ensin. Lukemaan tästä.

Ja sitten se vihon viimeinen perijän valinta. Vaikka minulle on ihan sama kuka voittaa, tyttöperijä olisi välillä ihan kiva. ;D Ainiin, sivuprofiilikuvia ei tällä kertaa ole, joten joudutte tyytymään näihin.


Camilla
sottapytty/siisti: 6
ujo/menevä: 10
laiska/toimelias: 4
vakava/leikkisä: 8
marisija/kiltti: 6
Tavoite: mammona


Karolyn
sottapytty/siisti: 10
ujo/menevä: 2
laiska/toimelias: 10
vakava/leikkisä: 8
marisija/kiltti: 2
Tavoite: perhe


Colin
sottapytty/siisti: 6
ujo/menevä: 10
laiska/toimelias: 4
vakava/leikkisä: 8
marisija/kiltti: 6
Tavoite: suosio


Kenneth
sottapytty/siisti: 6
ujo/menevä: 10
laiska/toimelias: 4
vakava/leikkisä: 8
marisija/kiltti: 6
Tavoite: tieto